Harrastukset

Mitä voi harrastaa irskin kanssa?

Agility

Agility on vauhdikas laji, jossa koiran tulee suorittaa tuomarin suunnittelema esterata ohjaajan kanssa mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Ohjaaja ohjaa koiraa suorittamaan esteet liikkumalla, kehon liikkein sekä ääntään käyttäen. Radalla on yleensä 12 – 20 estettä. Hyppyjen lisäksi radalla voi olla putkia, rengas, pituus- ja/tai muurieste, pujottelukepit sekä niin sanottuja kontaktiesteitä, joita ovat puomi, keinu sekä A-este. Ratatyyppejä on kaksi: hyppyrata ja agilityrata. Radat eroavat toisistaan siinä, että hyppyradalla ei ole kontaktiesteitä. Agilityä voi harrastaa vain omaksi ja koiran iloksi tai halutessaan tähdätä kilpakentille.

Agility on hauskaa ja vauhdikasta yhdessä tekemistä ja laji sopii kaiken rotuisille koirille. Harjoittelun voi aloittaa jo nuoren koiran kanssa, mutta tällöin tehtävät tulee mukauttaa koiran iän ja valmiuden mukaan. Hyvä kouluttaja osaa opastaa nuoren koiran kanssa turvalliseen harrastamiseen. Agility vaatii koiralta myös hyvää perustottelevaisuutta, fyysistä kuntoa sekä itsehillintää, jotka kehittyvät myös lajin parissa.

Agilityssä voi kilpailla minkä tahansa rotuisen/sekarotuisen koiran kanssa. Koiran pitää olla tunnistusmerkitty ja rokotettu kennelliiton ohjeiden mukaisesti. Kilpailuluokkia on kolme (1 – 3). 1-luokka on alin luokka ja ylin kilpailuluokka on 3-luokka. Koirakko nousee ylempään luokkaan saatuaan kolme 0-tulosta, joista vähintään kaksi agilityradalta.
Kokoluokkia on viisi: pikkumini (säkä alle 28 cm), mini (alle 35 cm), medi (35 – 42,99 cm), minimaksi (43 – 49,99 cm) ja maksi (50 cm tai yli). Eli koiran säkäkorkeus määrittää sen, missä kokoluokassa koirakko kilpailee.

Lisätietoja: Suomen Agilityliitto


Hoopers

Laji rinnastetaan usein agilityyn, sillä myös hoopersissa koira suorittaa vauhdikasta esterataa ohjaajan ohjauksen mukaan. Lajit toki tukevat toisiaan, mutta ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja vaativat eri asioita niin ohjaajalta kuin koiraltakin.

Hoopersissa on vain neljä perusestettä: kierrettävät tynnyri ja veräjä, putki sekä läpi juostava hooppi. Radat ovat virtaviivaisia ja estevälit ovat pitkiä. Hoopersin on tarkoitus olla laji, joka sopisi mahdollisimman monelle. Tästä syystä radalla ei ole agilityn tapaan hyppyjä tai tiukkoja käännöksiä. Lisäksi putket ovat aina suoria ja korkeampia kuin agilityputket, jolloin isojenkaan koirien ei tarvitse kyyristyä putkesta mennessään.

Toinen hoopersin ominaispiirre on se, että koirakosta koira on ainoa, joka liikkuu. Ohjaajan on nimittäin pysyttävä merkityllä ohjausalueella tai kokonaan paikoillaan. Pääroolia lajissa esittääkin siis itsenäisesti ja kaukana ohjaajasta työskentelevä koira. Tämä luo lajiin haastetta, sillä koiran todella tulee osata toimia pitkälti suullisten vihjeiden avulla. Toisaalta tämä antaa jälleen useammalle mahdollisuuden harrastaa, sillä ohjaajalta laji ei vaadi samanlaista motoriikkaa tai vauhtia kuin agility.


Rally-toko

Rally-toko on laji, jossa yhdistyy elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Tärkeintä lajissa on ohjaajan ja koiran välinen iloinen yhteistyö. Koiraa saa ohjata ja kannustaa sekä suullisin käskyin että käsimerkein koko suorituksen ajan. Lajina sen on tarkoitus sopia kaikille ihmisille ja koirille. Sitä voi harrastaa myös esimerkiksi pyörätuolilla liikkuen.

Laji sopii hyvin yhteistyön ja kontaktin parantamiseen, aktivointiin sekä iloiseen temppujen opettamiseen. Harjoittelu on helppoa myös kotona. Ylempien luokkien takapään käyttöä vaativat tehtävät, peruutukset ja oikean puolen seuraaminen tukevat koiran kehonhallintaa ja toimivat hyvänä fysiikkatreeninä.

Rally-tokossa suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Tehtäväkylttejä on radalla 10 – 20 ja kylttien välimatka on 3 – 5 metriä. Koirakko etenee radalla perusseuraamisasennossa ja suorittaa kylttien kohdalla siihen merkityn tehtävän. Tehtävät voivat olla erilaisia suunnan- ja vauhdinmuutoksia, pujottelua, puolenvaihtoa, peruutuksia, pyörähdyksiä ja erilaisia asentoja tai niiden vaihtoja (istu, seiso, maahan). Lisäksi radalla voi olla hyppy, putki tai niin sanottu houkutus, jossa pujotellaan kahdeksikko, jonka molemmille sivuille on asetettu esimerkiksi lelu houkutukseksi. Radan pituus ja vaikeusaste kasvaa luokittain.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokasluokka (ALO), avoinluokka (AVO), voittajaluokka (VOI) ja mestariluokka (MES). Alokas luokassa koira suorittaa radan hihnassa, muissa luokissa vapaana.
Radan alussa jokaisella koirakolla on 100 pistettä. Koirakko menettää pisteitä tehdyistä virheistä. Hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan 70 pistettä ja kolme hyväksyttyä suoritusta oikeuttaa luokkanousuun ja rally-tokon koulutustunnukseen (RTK1 – 4).
Koiralle voidaan anoa Kennelliitolta rally-tokovalion(RTVA) arvoa, kun se on saanut mestariluokasta kolme yli 95 pisteen suoritusta kahdelta eri tuomarilta sekä näyttelyistä vähintään arvosanan H (hyvä) yli 15 kuukauden ikäisenä.

Lisätietoja: Rally-Tokoyhdistys ry


Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ)

MEJÄ-kokeen ensisijainen tehtävä on testata ja arvioida koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan. Kokeessa jäljet tehdään lumettomalle maalle ja (mikäli mahdollista) riistarikkaaseen maastoon siten, että tuomari koiraa häiritsemättä voi seurata sen työskentelyä. Jälkien välinen etäisyys on maastosta riippuen vähintään 200 m. Jälki veretetään naudan tai hirvieläimen verellä kostutetulla sienellä. Veri jaetaan tasaisesti koko jäljelle; lähtöön, makauksiin ja kaadolle pirskotetaan muutama pisara verta. Jäljen lopussa on kaato, joka on hirvieläimen sorkka.

Lisätietoja: Suomen Kennelliitto


Tottelevaisuuskoe – TOKO

Koulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Kokeissa testataan koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiran koulutuksen tasoa neljässä eri luokassa.

Lisätietoja: Suomen Kennelliitto


Pelastuskoiratoiminta

Pelastuskoiratoiminta ei ole pelkkä koiraharrastus, vaan koirien avulla tehtävää vapaaehtoistyötä. Koirakkojen on oltava valmiina lähtöön vaikka pilkkopimeänä talviyönä, kun ilmoitus kadonneesta henkilöstä tulee. Toiminta jakautuu rauniokoira- ja maastoetsintäkoulutukseen. Lähes kaikki tositehtävät ovat maastoetsintöjä. Kunnilla on kuitenkin velvollisuus huolehtia, että myös rauniokoiria on tarvittaessa käytössä.

Lisätietoja: Suomen Pelastuskoiraliitto


Valjakko- ja koirahiihto

Valjakkohiihdossa koira on kytketty aisojen avulla pulkkaan, jossa on painoja 0,7 kertaa koiran paino (esim. 30-kiloinen koira vetää 21 kg painoista pulkkaa). Hiihtäjä kiinnittää itsensä pulkkaan joustavalla narulla ja hän etenee pulkan perässä vapaata hiihtotyyliä käyttäen. Kilpailumatkat vaihtelevat naisilla 10-20 km ja miehillä 15-30 km.

Koirahiihto hyväksyttiin viralliseksi valjakkourheilun lajiksi vasta syksyllä 1999, jolloin valjakkourheilun kansainvälinen kattojärjestö IFSS (International Federation of Sleddog Sport) päätti ottaa koirahiihdon viralliseksi lajiksi valjakkourheilun MM-kilpailuihin Alaskan Fairbanksiin vuonna 2001. Rapakon takana koirahiihtoa on kuitenkin harrastettu jo pitkään myös kilpailumuotona ja Euroopassakin sitä on aina käytetty kilpailevien valjakkohiihtokoirien pääasiallisena treenausmuotona.

Lisätietoja: Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry


Canicross ja koirapyöräily

Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Canicross -lajin alkuperä on vetohiihdossa, jossa hevonen tai koira vetää hiihtäjää perässään. Ensimmäinen Canicross-juoksukilpailu järjestettiin jo 80-luvulla Ranskassa, josta Canicross -laji on alkujaan peräisin. Canicrossin sekä koirahiihdon lisäksi urheilulliset duot voivat myös kokeilla koirapyöräilyä, jossa koira vetää pyöräilevää ihmistä 2,5 metrisessä hihnassa. Etenkin Belgiassa ja Alankomaissa, joissa kussakin järjestetään lukemattomia koiratapahtumia, on Canicross ja sen monet muodot erittäin suosittuja.

Koirapyöräily on Keski-Euoopassa suosittu harrastus ja kilpailumuoto. Osalle se on vain oivallinen kesäharjoittelu muoto talven valjakkohiihtokilpailuja varten ja osalle totinen kilpailulaji. Suomessa lajin harrastus on vielä ollut varsin vähäistä ja ensimmäiset lajin SM-kilpailut pidettiin lokakuussa 2005.

Lisätietoja: Sporttirakki


Kadonneiden koirien etsintä

Koirilla on erittäin hyvä hajuaisti ja ne käyttävät tätä aistiaan mielellään. Koiria voi myös ohjata käyttämään hajuaistiaan ihmiselle hyödyllisellä tavalla. Koiranetsinnän idea on, että koulutetut etsijäkoirat jäljestävät kadonneita lajitovereitaan.

Lisätietoja: Etsijäkoiraliitto


Vesistöetsintä

Vesistöetsinnällä tarkoitetaan veden varaan joutuneiden tai esimerkiksi saareen pelastautuneiden vesionnettomuuden uhrien etsintää. Käytännössä etsintä tapahtuu siten, että koiraa kuljetetaan aluksella poikkituuleen etsintäalueen tuulen alapuolella. Koiran ilmaistessa ihmisen hajun, käännytään vastatuuleen kohti hajun lähdettä, esimerkiksi veden varassa olevaa veneilyonnettomuuden uhria. Koiran käytön etuna on erityisesti se, että etsintää voidaan tehdä pimeällä ja kun aallokko haittaa veden uhrin havaitsemista.

Vesistöetsintäkoirat eivät etsi hukkuneita ihmisiä, sitä varten on olemassa omat spesialistinsa, ruumiskoirat.

Lisätietoja: Etsintäkoirat ja Rajavartiolaitos.


Irski muussa toiminnassa

Irskiä voi käyttää monessa muussakin toiminnassa ja harrastuksessa, esimerkkinä vaikka Hypokoira.